Matka Alcudiaan - un viaje a Alcudia


 Linkki kuvakoosteeseen

Prologi

Myöhempiä tarpeita varten otin kokeiluun Holiday Phone nimisen yrityksen palvelun. Tilasin sen kautta espanjalaisen prepaid simkortin. Palvelun tarjoaja löytyy helposti Googlen haulla.  Tilaus sujui mutkattomasti ja kortti ohjeineen tuli kirjeessä viivytyksittä. Jos myöhemmin haluan käyttää ulkomailla maan omaa puhelinverkkoa, jokin tämän tapainen palvelu saattaisi silloin tulla kysymykseen. Tämän palvelun käyttäjä tekee puhelimelleen ensin kotimaassa soitonsiirron tulevaan ulkomaiseen numeroonsa ja ulkomaille tultuaan kirjautuu ko. maan operaattorin (tässä tapauksessa Ortel) palvelun käyttäjäksi. Kotiinpaluun jälkeen kotimaan simkortti palautetaan käyttöön ja soitonsiirto puretaan.

Kotimaasta ulkomaiseen numeroon otettu yhteys laskutetaan kotimaan hintojen mukaan. Minä  maksan kännykkääni ulkomaille tulevan puhelun tai tekstiviestin täkäläisen ulkomaanpuhelujen hinnoittelun mukaan. Kun soitan tai tekstaan täältä Suomeen, näkyy vastaanottajalle espanjalainen kännykkänumero. Tällä kohtaa ei palvelu minun kannaltani ole aivan kohdallaan. Tarvitsisin palvelua, missä lähettäjänä näkyisi minuun kotimaannumeroni, mutta hyvä näinkin.

Osittain toimivaa palvelua kokeilin siten, että otin kännykkäni Internet-yhteyden käyttöön. Kännykkäni palvelu "I am Here" antoi seuraavan tiedon, jonka välitin sähköpostin kautta tähän blogiini:

I am Here:
Carrer Pescadors de s'Albufera
07458
Baleaarit
http://maps.google.com/maps?q=39.78961,3.128067


Tulopäivä keskiviikko 11.9.2013

Hotellimme matkalla on Alcudia Pins. Matkamme on ehdottomasti enemmän turistimatka kuin matka jonkin monimutkaisen palvelun testaamiseksi. Perinteisesti etelänmatkamme alkavat hyvin varhain aamuyöstä ajomatkalla Tampereelta Suomen ykköskentälle, niin nytkin. Pikku kommelluskin sattui unenpöpperöiselle herrahenkilölle. Ostin myöhempää tarvetta varten vesipullon, mutta ostin sen ennen kansainväliselle alueelle siirtymistä. No rikehän se ei ole, hölmöyttä kylläkin. Pulloa ei voi viedä läpi turvatarkastuksesta, menetin sen, vaikka se oli korkkaamaton. Matkalaiset tietävät erinomaisesti, että lentovesi maksaa ramuttomasti enenmmän kuin esimerkiksi Sivasta ostettu pullovesi. Kai se sitten on niin paljon parempaa. Kahden euron ja nejänkymmenen sentin hinta pikkupullosta on myyjän mielestä kai perusteltavissa. Tarvitsimme vesipullon lentokoneeseen, joten ostin uuden samanlaisen. Pikku pullomme lentovettä tuli kaikkiaan maksamaan 4.80 euroa. Koska tein ostoksen kansainvälisellä alueella taxfree-marketista, jouduin välttämättä esittämään kassalla lentolippuni, ilman sitä olisin jäänyt vedettä. Kassalla selostin myyjälle ostoksemme vaiheet ja kysyin, että onko systeemissä jotain vikaa vai onko vikaa hölmössä maalaisasiakkaassa. Myyjä oli korrektin kohtelias eikä ottanut kantaa kysymykseen. Tiemme erkanivat ystävällisissä merkeissä. Jos olisin matikan opettaja, suorittaisin ehkä pikku laskelman ostoksellamme. Pikku pullo lentovettä, hinta meille kaiken kaikkiaan 4.80 euroa. Vastaava pullo Sivasta ostettuna, ehkä 48 senttiä. Lentoveden hinta oli siis noin kymmenkertainen, mutta saimmehan noin 900% parempaa vettä.

Lento Mallorcalle ja matka Alcudiaan sujui ongelmitta. Tutustuimme kovassa merituulessa ja pikku sadekuuron virkistäminä hotellialueeseen ja myöhemmin hotellin ruoka- ja juomatarjontaan. Vaihdamme huonetta huomenna.


Torstai 12.9.2013

Turistipariskunnan aikaisempi lintu löysi Aamulehden verkkosivuilta uutisen "Vuonna 2006 voimaan tulleet lentomatkustajien nesterajoitukset lieventyvät, ja voivat jäädä kokonaan historiaan, kertoo MTV3. ...". Pessimisti sanoisi, että maailmaan jää vielä lukematon joukko järjettömyyksiä, vaikka yksi poistettaisiin - optimisti taas: aina mennään parempaan suuntaan, jollei muuten, niin otetaan ensin pohjakosketuksia. Niinpä.

Rouvan aamupalveluun on kotona sisältynyt vuoteeseen tuotu Aamulehti, miksei sitten täällä reissulla. Hotellissamme on myös täällä huoneistossamme kuuluva ilmainen wlan. Sen avustuksella Aamulehden ilmaistarjonta on käytettävissämme. Pieni osa päivän liikunnastani jää pois, kun lehden tarjonta saadaan  mukavasti "ilmoitse". Viikon aikana tulemme kyllä monin tavoin kompensoimaan liikuntaa ylläpitävän postilaatikon puuttumisen.

Olen elvyttänyt matkaani varten BooxTV:n käyttöoikeuteni ja pannut tv-ohjelmia jatkuvaan tallennukseen. Vaikka muutaman Suomessa näkyvän tv-kanavan suorakatselu ei ole selainta käyttäen ulkomailla mahdollista, voimme halutessamme katsoa täälläkin esimerkiksi ylen ja mtv3:n uutislähetykset sekä muiden tärkeiden tv-ohjelmien tallenteet, pikku mukavuuslisä matkalle.

Espanjalaisen simkortin käyttöönotto onnistui, kiitokset Holiday Phonelle. Kokeiltiin jo eilen. Se saa nyt välittää yhteyksiä sekä paikallisiin alkuasukkaisiin että kotimaahan. Yhteydet paikallisiin jäävät varmaankin harvinaisuuksiksi, kuten kännykkäpuhelut  ensimmäisten kännyköiden aikaan. Ei siksi, etteikö täällä olisi kännykät käytössä - niitä kyllä piisaa, kaikkialla ja kaiken ikäisillä. Kiitokset vanhalle Nokialle. 

Heti kiitosten jälkeen - - -
Arvelen että tämä mobiiliyhteys ei kuitenkaan loppujen lopuksi tyydytä tarpeitani joiltain  osin. Systeemin, jonka käytöstä pitää maksaa, on oltava kaikilta osin luotettava. Puheajan lisän lataus näyttää toimivan, mutta prepaidliittymän käytössä oleellinen saldokysely ei ole hallinnassani. Puhelun siirto kotimaasta vieraaseen liittymään on vinksahtanut toimimattomaksi. Tätä ongelmaa en pysty täältä korjaamaan, se on palveluntarjoajan hallinnassa. Asiaan pitää palata Elisan myymälässä Kalevan Prisman eteisessä. Soitto Elisan palvelunumeroon ei tule kysymykseen. Se tyhjentäisi prepaid-liittymän puheajan jo pelkällä jonotusmusiikin kuuntelulla. Paljon olisi mobiilitoimijoilla mobiilitöitä. Asiakkaalle tärkeät pienet asiat jäävät suuren rahastussysteemin jalkoihin. Voi tietenkin olla myös niin, että kännykkäni, vaikka onkin äly- , ei ole osannut automaattisesti käsitellä oikein liittymän tarvitsemia asetuksia. Kun minäkään en osaa, vaikka olen inhimillinen äly, niin siinä sitä sitten ollaan.

Jos merituuli ei kaada, suoritamme myöhemmin päivällä rantakävelyjä. Käveltävää hiekkrantaa on ehkä 14 kilometriä. Koko urakka taitaa vaatia parikin viikon reissua.

Näyttää siltä, että päivästä tulee vähätuulisempi. Weather Underground lupaa Mallorcalle päivän maksimilämpötilaksi 25 astetta ja sateen todennäköisyys on 20% luokkaa - siis hyvää Suomen kesäsäätä. Tätä kirjoittessani ennustelämpötila on 18 astetta ja ulkona on vielä pimeää.

Huoneen vaihto sujui ongelmitta. Aamupalan jälkeen sain reseptionista avainkortit. Siirsimme tavaramme toiseen rakennukseen. Uudesta kolmannen kerroksen huoneistostamme on hieno näköala merelle. Näköala korvaa hyvin sen, että hotellin vilkkaimmalle uima-altaalle on paitsi näköala myös meluyhteys. Alle kouluikäisiä lapsia on paljon ja heistähän lähtee ääntä.


Perjantai 13.9.2013

Emme ole taikauskoisia, vaikka ajatus sisällä pysymisestä ja noutoruuan tuottamisesta hotellihuoneeseen olisi hyvinkin saattanut käväistä mielessä.

Eilinen rantakävelymme oli muutaman kilometrin pituinen. Sää oli koko ajan miellyttävän lämmin. Välillä aurinko paistoi täydellä terällään, välillä ohuen pilviverhon himmentämänä. Hiukan piti totutella siihen, että herrahenkilö oli ilmeisesti koko näkyvissä olevan rantakaistaleen vaalein. Melko varmasti en matkalta palattuamme ole Suomen vaalein. Jo nyt alkaa näkyä tulosta ja pian varmaankin vastaantulijat hymyilevät iloisesti punaiseksi palaneelle turistinenälle. Rouva huomasi päivällisellä, että olin pohjustanut ruskettumisprosessiani tavallista runsaammalla porkkanatuotteiden syönnillä. Eläköön karoteeni;  ¡Viva el caroteno!




Teimme pitkän rantakävelyn. Hotellien lähellä väkeä oli rannalla hämmästyttävä määrä. Kauempana väki väheni. Hienohiekkainen ranta erottuu selkeästi rauhoitetusta luonnonpuistoalueesta, jolle pääsy on hienovaraisesti rajoitettu. Yhdessä kohtaa oli laudoitettu kulkutie mäntymetsän siimekseen haluaville. Kuljimme siitä varjoisen ja viileä metsän poluille. Rannan kuumuuden jälkeen oli miellyttävää kulkea varjoisia polkuja ja katsella täkäläistä luonnonmetsää. Otimme paljon kuvia.

Tutkimme hotellin marketin tarjontaa. Ostimme pari pientä pahvipurkillista gazpachoa. Huomasimme, että puolen litran vesipullon sisältö muistutti epäilyttävästi seutulan lentovettä. Ostimme kaksi pulloa (40 senttiä kpl), kun halvalla sai. Tekisi mieli sanoa, että laatu oli parempaa kuin lentoveden - en kuitenkaan sano.


Lauantai 14.9.2013

Päivä alkoi lupaavasti. Ikkunanäkymä ja ulkona suoritetut havainnot pilkkasivat WU:n sääennustetta, joka lupasi vähän eilistä huonompaa turistikeliä. Pidimme kiinni käsityksestämme, ettei sää voisi turistin kannalta juuri miellyttävämpi ollakaan.

Totesimme, että AI-palvelu, missä kaikki on valmiina käytettävissä, varmaankin kuormittaa kotona henkilövaa'an jousta. Ajattelimme korjata ongelmaa täällä hiukan nuukailemalla ja kotona enemmän. Lyhyiden rantakävelyjen lisäksi löhöimme altaalla ja smooltookkasimme suomalispariskunnan kanssa. Koska herrahenkilö oli juuri eilen uinut meressä, pidimme tauon siitä aktiviteetistä.

Hotellilla on "laululava", katettu ja laadukkain äänentoisto- ja multimedialaittein varustettu estradi. Seurasimme muutaman esityksen. Ei huono. Rouvan antibioottikuuri loppui. Nautimme päivän päätteeksi parvekkeella palmujen silhuetista merinäkymässä ja lyhyestä iltahämärästä.


Sunnuntai 15.9.2013

Tänään taitaa olla kaupunkipäivä. Tavanomaisen ajattelun mukaan kaupungissa kannattaa käydä silloin, kun kaupat ovat kiinni. Epäilen, että ajattelun taka-ajatus ei täällä toimi. No mikään ei ole niin nokkela kuin nuuka turisti - paitsi ehkä paikallinen kauppias. Edes siestan aikaan tehty kaupunkivierailu ei taitaisi vapauttaa heräteostoksista. Tuli tässä mieleen, että herrahenkilön em. ajatus taitaa olla hiukan kotoperäinenkin "Tampereen kekustassa käydään  vain, jos on pakko". Käyvimme tänään Port d'Alcudian vanhassakaupungissa. Väkeä oli niin tolkuttomasti että parilla ostoskadulla oli vaikeaa päästä etenemään. Ostimme rannekellon, viisi euroa. Kävelimme vanhan kaupungin muurilla hyvän matkaa ja otin tietenkin valokuvia mielenkiintoisilta tuntuneista kohdista. Paikansin kännykällä sijaintimme kaupungin muurilla myöhempää ihmettelyä varten. Bussipysäkillä oli väkeä myös tungokseksi asti. Jonotimme, ensimmäinen bussi tuli täyteen. Pääsimme toisella paluumatkalle, joka sujui ongelmitta.

WU:n ennusteesta poiketen sää oli aurinkoinen ja koko päivä erittäin lämmin. Rouvakin ui kaksi kertaa meressä. Meressä uinnin jälkeen nousi mustia pilviä ja tuuli navakoitui, mutta sadetta ei tullut.

Seurasimme illan ohjelmaa hotellin esiintymislavalla. Lavan edessä on hyvinkin yli sata pyöreää neljän hengen pöytää. Vain muutama oli vapaana, mutta mahduimme mukaan. Musiikkiesitykset olivat laadukkaita. Ne olivat myös moderneja ja "kansainvälisiä", kuinkas muuten. Rytmiikka ja soinnutus ovat kovasti uudistuneet sitten musiikin opiskelun päivieni (TOKK 1960-62, lehtori "Hermannin" opetukset ja Eino Linnalan Yleinen musiikkioppi I–II (1938–1940)). Toisin kuin Suomessa, täällä "rokahtavammatkin" esitykset tuntuvat pehmeämmiltä - siis siedettäviltä. Pahimmat modernin taiteen merkillisyydet eivät pääse tähän nuorille ja suurille ihmisjoukoille tarkoitettuun tuotantoon (jos et hahmota, onko taulu oikein- vai väärinpäin seinällä, tai onko taulu taulu, miksi ollenkaan katsot).


Maanantai 16.9.2013

Turisti lukee ilokseen tämänpäiväisen kaltaisia sääennusteita. Koko päivänä ei pitäisi sataa. Puolipilvinen taivas selkenee kello yhteentoista mennessä. Saapa nähdä seuraako Platges de Muron (monet nimet näyttävät olevan katalaaniksi, täällä puhuttuna itä-katalaanin murre mallorquin) tienoo ennusteita vai tarjoileeko omaa (murteellista) sääratkaisuaan. Jos näin mennään, on sen jälkeen ainakin kolme tuntia selkeää ja lämpötila on noussut kello neljääntoista mennessä 27 asteeseen. Sitten taivas pilvistyy, mutta läpötila pysyttelee korkeana. Tuuli voimmistuu aamun heikosta yhteentoista metriin sekunnissa.

Kirjoittelen tätä aamulla ennen kello seitsemää. En tavoittele esiintymistä Suomen TV:n sääprofeettana. On mukavaa, kun on olemassa globaali sään havainnointijärjestelmä ja havaintoja ymmärtäviä meteorologeja. No mukava ja mukava. Kotimaassa saamme kyllä piakkoin pimeyttä ja sateita, ehkäpä räntääkin. Näihän se on monilla seuduilla muuallakin. Jopa kreikkalainen muinaistarusto kertoo, että syksyn tullen Persefone, Demeterin kaunis tytär on taas siirtymässä alas Haadeen valtakuntaan jättäen meille kylmyyden, pimeyden, tuulet ja sateet. Meillä Suomessa, missä on "... syksyn pimeät saartaneet, mykkinä henkeä salpaavasti ... " (Aaro Hellaakoski), syysahdistuksen kompensoi myöhemmin valkea lumi ja talvinen valo.

WU:n sääennuste tunti tunnilta oli hieman viitteellinen. Ennusteen perusteella ei kannata etukäteen määrittää aurinkoöljyjen levitysaikoja. Ikkunasta ulos katsominen tuottaa tulokseksi paikallisen täsmäsään havainnon. Sää oli koko päivän hyvin miellyttävä. Rouva oli altaalla ja yhdessä kävimme rannalla. Emme uineet, mitä sitä nyt joka päivä - näin syksyllä.

Rouva säilyttää kännykkäänsä lukkojen takana. Se kaivettiin tänään esiin. Eikös vain ollut kertynyt tyttäreltä viisi soittoyritystä ja yksi tekstiviesti. Asia hoidettiin ja samalla selostin herrahenkilön kännykän yhteysongelmia suomalaiseen liittymään. Kun Elisa-neiti panee oven säppiin, niin eihän sille täältä mitään mahda. Ulkomaanpuhelujen maksut pahimmillaan kaksinkertaisesti veloitettuina kyllä kelpaavat palveluntarjoajille. Sanoinkin tyttärelle, että kun nämä minun kännykkäyhteyteni useinkin ovat epävarmat tai toimimattomat, on hyvä, että rouvan toimivat ja kännykkäkin on hyvin turvassa.

Espanjalaisen liittymäni datatoiminnot ovat kunnossa. On kätevää tallentaa vaikkapa paikkatieto karttalinkkeineen kännykällä ja lähettää se edelleen ilman, että roamingruletti rahastaa. Houkutus enempäänkin mobiilidatan käyttöön on iso, koska nettiin pääsy hotellin verkon kautta vaatii aina kirjautumisen selainta käyttäen. Etäyhteyksiä (ssh ja ftp) ajatellen toiminta on hiukan turhan kiemuraista. Kaikki kyllä toimii niin hyvin kuin se tällaisessa järjestelmässä on mahdollista. Hotellin ilmainen wlan onkin meille tärkeä hotellin valinnan kriteeri. Operaattorien ulkomaanliikenteen hintojen järkeistäminen on kai edennyt kukonaskeleen verran, mutta edistyminen tuntuu olevan perin sinkeää - kuin tervaa ryyppäisi.

Iltaruokailun jälkeen kävimme ostamassa hotellin marketista kaksi pahvipurkkia gazpachoa lisää. Nautimme sitten kotona tästä espanjalaisten kesäherkusta. Maltoimme mielemme emmekä ostaneet vesipulloa, vaikka halvalla olisimme saaneet.

Esiintymislavalla on ohjelmaa joka ilta. Tänään kuuntelin mielenkiintoisen multimediaesityksen. Musiikki sisälsi pentatonisia vivahteita ja taustalla vaihtuvat kuvat olivat pohjoismaisen tuntuisia, melkein lapinaiheisia, upeita. Luulin esitystä norjalaiseksi ja taisi ollakin. Mukana oleva intiaanipäällikkö siirsi ajatukset Pohjois-Amerikan pohjoisille alueille ehkä Minnesotaan tai Kanadaan, pohjoismaisten siirtolaisten alueille. Intiaanien musiikissahan esiintyi pentatoniikkaa. Eurooppalaiseen tietoisuuteen tämä tuli ehkä vahvimmin Antonín Dvořák:in 9. sinfonian myötä (Sinfonia uudesta maailmasta), jonka johtosävelmä on ainakin monelle ikäluokkaani kuuluvalle tuttu. Esitys oli tietenkin perin nykyaikainen show, mutta nautittava. Jo pelkästään sen takia olisi ehkä kannattanut matkustaa tänne, jos pikku liioittelu sallitaan.

Tämä ilta käytetään lepoon ja kevyeen virkistykseen. Kuu oli matkamme aikana hissukseen muuttunut puolikuusta täydeksi. Nautimme parvekenäkymistä kuutamossa. Huonekunta E308 toivottaa "Buenas noches".


Tiistai 17.9.2013

Rauhallinen aamu, niinkuin kaikki aamut täällä. Muutoinkin hotellivieraat tuntuvat olevan siivoa väkeä. Perheet lapsineen elävät omaa hotellielämäänsä, vahemmat huolehtivat lapsistaan. Pienten kanssa päivien pitääkin kulua pitkälti pienten lasten ehdoilla. Aikuisten lomanvietto näyttää niinikään mallikkaalta. Talossa, jossa huoneemme on, ei ole ollut yöhäiriöitä. Altaiden käyttöajan jälkeen illalla henkilökunta kiertelee panemassa paikkoja kuntoon. Aamulla viimeistellään. Tällä vieraiden määrällä, noin kymmenen talon hotellivieraat, töitä ja huolehdittavaa on paljon. Tason säilyttämiseksi on välttämätöntä että työ jatkuu pitkin päivää.

Kiertelin eilen parin naapurihotellin pihoja. Järjestys ja siisteys oli niissäkin hyvä. Pihat olivat kauniisti ja maulla istutuksin koristeltuja. Suuresta lapsiperheiden määrästä johtuen meidän allasalueillamme on eniten ääntä. Elämän ääniä. Päivittäiset ravintolaruokailut ovat lapsiperheille haaste samalla, kun valmiisiin pöytiin meneminen on helpotus. Tyylejä olemmekin nähneet kovin monen laisia. Entisinä vanhempina ymmärrämme haasteet. Meille haasteita asettaa kohtuudessa pysytteleminen. Onnistumisemme mitataan kotona, vaa'alla.

Weather Underground'in sääennuste lupaa puolipivistä. Iltaan mennessä sateen todennäköisyys kohoaa kahteenkymmeneen prosenttiin. Päivän maksimilämpötilaksi ennustetaan 29 astetta. Saapa nähdä.

Katsoin espanjalaisen prepaidini saldoa. Pienen temppuilun jälkeen sain seuraavan tuloksen:
Su saldo es 11.92 euros,
y caduca el 10-01-2014
Puheaikaa siis on. Muuten tuohon ilmaisuun "su" liittyvä käännös olisi hänen tai sen, Googlen kääntäjä kääntää ilmaisun su saldo muotoon saldosi. Alkeisopiskelija kääntäisi sen saldo,hänen saldonsatai yksinkertaisesti saldo. Moderni mobiilimaailma on siirtynyt "moderniin" ruotsalaistyyppiseen sinuttelukulttuuriin. Vai onko pelkästään Google siirtynyt. Kai Suomessakin hymyiltäisiin, jos emäntä vanhaan herrasväen tyyliin sanoisi vieraalleen "hän ottaa nyt vaan lisää piparkakkua". Perusespanjalainen teitittely (esim. kuinka voitte) kuluu joko "como esta usted" tai "como esta", edellinen edustaa hyvin kohteliasta teitittelyä jälkimmäinen on edellisen "rationalisoitu" ilmaisutapa. Katalaanin täkäläisessä murteessa tämä ehkä menee saman kuuloisesti, vaikka murre onkin lähempänä muinaista vulgääri-latinaa kuin castellano.

Pitää ottaa selvää, miten Suomesta käsin voin venyttää simkorttini voimassaolaikaa tulevaa myöhempää matkaa ajatellen. Akrobatiaa piisaa.

Söimme aamiaisen kaikessa rauhassa, melko heikosti houkutuksia vältellen. Huomisaamuna aikataulumme onkin tiukempi. Meille uusi mukavuus matkustamisessa on, että kello seitsemän ja kahdeksan välillä voimme tsekata ruumaan menevät matkatavaramme jo täällä hotellissa, josta ne siirretään koneeseen hotellin kuljetuksen jälkeen. Saa nähdä mitä Vantaan matkatavarahihnalla sitten pyörii. Meille jää juuri mukavasti aikaa hotellin aamiaisen nauttimiseen ennen lähtöä.

Aamupäivällä nautimme hiukan laimeammin lämmittävästä auringosta ja tuulisella merenrannalla kävelystä. Seurailimme surfaajien menoa kovassa aallokossa. Joku taitavampi osasi hypätä aallolta näyttävästi purjeena toimivan varjonsa varaan, joku räpiköi vielä ranta-aallokossa opetellen. Hänkin pääsi lopulta merelle ja vauhtiin. Urheilu houkutteli kovasti, mutta tällä polvella ja tällä iällä on pitäydyttävä rauhallisemmissa huveissa. Pilvipeite vahvistui vähitellän päivän aikana, tuli hiukan sadetta ja tuulen takia pusero oli käytössä, kun hain virvokkeita "kämpille". Ilta käytettiin osaksi pakkailuun.


Keskiviikko 18.9.2013, kotiinpaluu

Kun kaikki oli valmiiksi pakattu, oli hyvin nukutun yön jälkeen aamuseitsemältä helppo vetää laukut hotellilla tapahtuvaan tsekkaukseen. Sinne ne hävisivät pakettiauton kuljetukseen. Me hävisimme hiukan varhaisemmalle aamupalalle, ensin ravitolan aamuvirkkujen pöytiin. Myöhemmin haimme vielä aamiaisen lämpimästä tarjonnasta ja joimme kahvit kaikessa rauhassa.

Linja-automatka lentokentälle kesti noin tunnin. Pääsimme läpi turvatarkastuksesta ilman hälytystä, pelkällä koneskannauksella. Aikaisemmilta mallorcanmatkoilta jäänyt mielikuva siitä, että terminaali on iso, oli aivan oikea. Kansainvälistä aluetta piisasi, samoin matkustajien kulkemista helpottavia liukuhihnoja. Opastustauluja oli riittävästi ja ne olivat selkeitä. Epävarmuutta siitä, minne pitäisi mennä ei ollut.

Lento lähti ajallaan. Lentomatka sujui tavanomaisesti, paitsi että pienten lasten ääniä kuului enemmän. Kone tuli Vantaalle etuajassa, mutta saavutettu "etu" menetettiin porttipaikkaa odotellessa. Perillä satoi. Matka linja-autolla Lentoparkkiin ja omalla kotiin tehtiin sateessa. Tulimme vaivattomasti syksyiseen Suomeen.

Matka oli hyvä ja rusketustakin kertyi. Oli mukava asettua siistiin kotiin. Pakkausten purku ja muu kotona sai odottaa seuraavia päiviä. Eläkkeellä olevillekin on mukavaa päästä hiukan irrottautumaan entisistä ympyröistä, ja nähdä uutta, raikasta maailmaa. Edessäpäin odottavat varmaankin mukavat juhlat kuun lopulla, puolukkametsät täällä ja maaseudun rauhassa sekä koti- ja kerhoillat.

Hasta la vista, Alcudia

Matkalla Tallinnassa

Maanantai 8.4.2013

Tänään alkoi seitsemäskymmenes neljäs matkailuvuoteni. Tarkoitan kierroksia auringon ympäri. Koska vasta seuraava kierros on numerologisten näkemysten mukaan merkittävä, emme nyt varanneet käyttöömme tivolia, olemme vain pikku matkalla täällä Suomenlahden eteläpuolella. Tämä on kolmas matkamme Tallinnaan. Ensimmäistä, neuvostoaikaista, muistelemme tietyllä nostalgialla. Toinen matkamme tehtiin tamperelaisten ratagolffareiden mainiossa seurassa.

Paunulainen toi mukavasti Helsingin Katajanokalle ja laiva Viking XPRS erinomaisessa matkailusäässä lahden yli. Laivamatkan ainoa ongelma oli se, etten tiennyt, mikä tuo laivan nimessä oleva ”XPRS” oikein on. Vierasmaalainen urheiluseura tuli enssiksi mieleen. Pitää kai googlata tai kysyä W. Ikipedian mielipidettä. Olimme varanneet buffet-aterian ja puolet matka-ajasta kuluikin mukavasti monipuolisesta ruokatarjoilusta nauttiessa. Laivan kaupasta tarttui mukaan pari pientä kuohuviinipulloa ja kolme suklaalevyä – tarjouksesta.

Satamassa päätimme hyödyntää laivayhtiön ilmaista bussikuljetusta. Hieno ajatus, mutta menimme väärään bussiin ja löysimme itsemme lopulta jostain kaupungin periferiasta (Rocco center) ”osuuskaupan” (Prisma) pihalta. Aikataulu kertoi, että paluukuljetus lähtisi tunnin kuluttua. Aikanaan monet laturetket kiertäneillekin hiihtomatka olisi ollut koko matkan tarkoitus (huvimatka) huomioon ottaen turhanpäiväistä sinnittelyä. Oli tosiaan alkanut hiukan ripotella lunta. Kunnon keliä ei tästä saisi, ainakaan tunnissa. Löytyi Pavel keltaisessa taksissaan. Erinomaisen miellyttävä kuljettaja osasi hiukan suomea, paremmin kuin minä viroa tai venäjää. Englantia hän osasi vain ”small”. Keskustelu sujui siis suomeksi. Vaivattomasti pääsimme näin hotelliimme, St. Petersbourg'iin. Taksin ottaminen heti satamasta olisi ollut tyylitön toimi, sillä Pavelhan odotteli siellä ”osuuskaupan” vieressä.

Hotelliin asettumisen jälkeen lähdimme katselemaan ympäristöä. Ensimmäisen kävelymme tarkoitus oli oikeastaan vedenhaku. Läheisestä pikku putiikista löysimme mitä tarvitsimme. Tämä ”asia” taisi olla pikemminkin tekosyy kävelyllemme. Vanhankaupungin kapeat kadut ottivat matkalaiset ystävällisesti vastaan. Oli mukavaa vain katsella vanhoja taloja vieri vieressä. Tällaisia viehättäviä keskiaikaisia näkymiä olemme aikaisemmin katselleet Visbyssä ja Lyypekissä - häivähdys hansa-aikaa nykykiireiden lomassa. Kuvattavaa jäi vielä seuraavillekin päiville. Matkakuvia kertyy varmaankin runsaasti. Olin etukäteen selvillä siitä, että verkkoyhteyksien käyttömahdollisuudet ovat täällä hyvät. Luulenpa, että oma uusi pilvipalvelimeni kotona saa ottaa vastaa matkakuvien tulvan. Kokeilumielellä olen rakentanut pilvipalvelun myös Raspberry Pi'hin. Se näytti selviävän palvelun välittämisestä kohtalaisesti. Toisin kuin tavallisesti palvelun tahmaaminen taisi johtua enemmän laitteen vaatimattomista resursseista kuin surkean kotoisen verkkoyhteyden puutteista. Kännykän, Internetin ja sähköpostin käyttömahdollisuus tuo oman lisänsä matkailuun. Mitenkäkän ennen oikein tultiin toimeenkaan ilman näitä. Sain muuten sähköpostiini tiedon, että israelilainen ”ohjustietokoneeni” pikkuinen, suorituskykyinen ja vähäruokainen Cubox on lopulta toimituksessa. Ohjusta en aio rakentaa. Tämä suorituskykyinen pikku värkki tulee toimimaan oman pilvipalveluni ”kekustietokoneena”. Seurailen toimituksen edistymistä EMS'in (Express Mail Service) jäljityslinkillä.

Entäpä matkamme varsinainen tarkoitus? Tänään nautimme olostamme ja laivayhtiön tarjouskuohuviinistä. Tallinna sammuttelee valoja.

Tiistai 9.10.2013

Ilmastointikone taisi havaita, että eilinen juhlakalu heräsi. Yöllä oli aivan hiljaista, mutta nyt hiljainen humina kuuluu jostain ylhäältä. Kerran Gardajärvellä ilmiö oli siinä määrin häiritsevä, että vaihdoimme siellä huonetta. Täällä ei. Accuweatherin sääennuste tunti tunnilta näyttää lämpätiloja -8 … +6. Kello 15 jälkeen alkaa taas kylmetä. Oma ikkunaennuste näyttää kattojen yläpuolella selkeää säätä. Tulee varmaankin aurinkoinen päivä, tai pilvipoutainen, lumisadetta tuskin saadaan. Taidan kurkistaa samaa säämittaria vielä hiukan myöhemminkin. Kaupunkikävelyllä emme varmaankaan tarkkaile säätä.

Päivän ohjelmaan kuuluu aluksi hotellin aamiainen. Hotellin kellarikerroksessa on vanhaan tyyliin sisustettu miellyttävä ravintolatila. Aamiaisen kylmät ruuat olivat kauniisti omassa huoneessaan. Lämpimiä ruokia aamupalaan ja kahvi tilattiin tarjoilijarouvalta. Suomea henkilökunta osaa erittäin vähän. Kommunikaatio ravintolassa ja muuallakin sujuu erinomaisesti englanniksi, muita kieliä emme ole kokeilleet. Pienenä haasteena istuu pikku hiljaa takaraivoon viron kielen opetteleminen. Tiedä vaikka käyntejä tänne tulisi lisää ja tiheämmin kuin aikaisemmin. Pikku ruokalevon jälkeen lähdemme katselemaan kaupunkia.

Kiertelimme kaupungilla paikoissa, jotka varmaankin ovat hyvin tuttuja monille tallinnankävijöille. Vanhaan hansakaupunkiin oli jostain ilmestynyt korkeita moderneja torneja - hotelleja ja muita liikerakennuksia. Aikaisemmin, ensimmäisellä matkallamme, muistelen näitä olleen noin kaksi, hotellit Viru ja Olympia. Rouvalle ostimme jostain muurin vierestä pari nättiä villamyssyä. Kävimme myös Kaubamajassa ja Stockmannilla. Sieltä ostimme vähän hedelmiä. Tavaratalo näytti valmistautuvan Hulluihin päiviin. Saa nähdä iskeekö hulluus meihin sitten kotiin palattuamme.

Kaupunkierroksen ja lepohetken jälkeen oli aika siirtyä ruokailuun. Hotellin aamiainen oli ollut monipuolinen ja palvelu hyvä. Päätimme käyttää hotellimme ravintolan palveluja. Listaa tutkittiin tarkasti. Se löytyi myös suomeksi. Rouva valitsi punajuurikeiton smetanalla ja minä kokin erikoisen. Odotellessamme katselimme vanhoilla paksuilla seinillä olevia viisaita lausumia. Ne olivat enimmäkseen viroksi, mutta myös englanninkielisiä löytyi. Ponnistelimme selvittääksemme seuraavassa kuvassa näkyvän. Se näytti melkein ymmärrettävältä ja vaikutti jopa hiukan tutultakin. Tarjoilijaa tarvittiin muutaman sanan selvittämiseksi. Annokset valmistuivat. Ruoka oli maittavaa, mutta minun piti ensin selvitä pikku yllätyksestä.

Ei makaavan kissan suuhun hiiri juokse.

Kokin erkoinen: sianpotka, perunoita, sipulia, hapankaalia ja erittäin väkevää sinappia.

Pääasiassa herrahenkilön annoksen runsaudesta johtuen ruokailu kesti normaalia arkiruokailuamme kauemmin. Rouva olisi keittonsa jälkeen ehtinyt hyvin opiskella lisää viroa. Hauskanpito herrahankilön uurastusta naureskellessa voitti kumminkin ryppyotsaisen kielenopiskelun.

Ruokalevon jälkeen lähdimme taas kaupunkia katselemaan. Ohitimme hienot uudet hotellit ja liikerakennukset ja suuntasimme Toompean mäelle. Otimme valokuvia näkymistä. Tuossa kaupunginosassa ei moderni rakentaminen ollut pilannut mitään. Vanhat muurit ja rakennukset siirsivät meitä melkein hansa-akaan, ellei vieläkin kauemmas. Kuvakokoelma lisääntyi ja mukaan pääsi myös lyhyt video näköalatasanteelta. Mieleen tuli jo uusi matka tänne, ehkä kesän vehreyden keskelle.

Toinen pikku kuohuviini toiselle illallemme.

Keskiviikko 10.4.2013

Lähtöpäivä. Rouva nukkuu pidempään kuin herra. Kerkisin aamuvarhain hyvin tehdä muutaman päivityksen kotikoneelle. Hotellin ilmainen wifi palveli. Jos joku pääsi mukaan salaamattomaan liikenteeseen, eiköhän tarkistus perillä kotona ja jotkin pikku toimet hoitele asian. Luin myös Aamulehden ja Iltasanomien uutisia netissä. Rouva luki päivän tärkeimmät uutiset laivan julkisessa verkossa, salaamattomassa niinikään. Tätä kirjoittelen laivassa sen lähtöä odotellessa On kätevää.

Hyvin nukutun yön ja lyhyiden aamutoimien jälkeen siirryimme taas alakerran ravintolaan aamiaiselle. Asetuimme ravintolaan kuin kokeneet konkarit, ja sitähän jo olimmekin, yhden harjoittelukerran jälkeen. Jotkut asiat ovat selvästi helpompia kuin toiset eivät (pakinoitsija M Kajon tyyliin). Jarruttelimme hiukan tarjoilijan intoa tuoda aamukahvi heti samalla pöytään. Nyt kaikki sujui hyvin. Aamutervehdys, lämpimän sortimentin tilaus, kylmän puolen lautanen pöytään, aterian lämmin osa ja kahvi. Hyvin tankattuina siirryimme huoneeseen lepäilemään ja pakkailemaan kaikessa rauhassa. Hotellin palvelu oli eleganttia uloskirjautumiseen ja lähtöön asti. Siirryimme heidän tilaamallaan taksilla sataman A-teminaaliin. Terminaalista löytyi valvottu maksullinen säilytys vähille matkatavaroillemme.

Hotellin olimme jättäneet puolen päivän aikaan. Laiva lähtisi kello 18. Meillä oli erinomaisesti aikaa pikku kiertelyyn. Rouva oli löytänyt ilmaisjakelulehdestä ”osuuskaupan” (Prisma satamassa) tarjouksen. Paikansimme houkutuksen samalla kun kiertelimme satama-aluetta ja lähiympäristöä. Alueella oli uskomaton määrä alan liikkeitä. Tai miksi ei , kun tuotteiden hakijoita varmaankin riittää. Yhdestä erikoisliikkeestä ostin halvalla puolen litran muovisen taskumatin VSOP-brandyä. Koska laadulla on tekijänsä, niin eiköhän se tule hyödynnettyä. Osuuskaupassa poikkesimme kahdestikin, ensin suklaata ja sitten tarjouspönikät. Kotimainen alan liike myy samaa tavaraa noin 2.5-kertaiseen hintaan. Oikeutus löytyy sillekin, sillä onhan se kotimaista – onhan. Totesimme, että taidamme olla aika vaatimattomia nappuloita tässä pelissä. Yksi asiakas näytti ostavan 18 viiden litran laatikkoa vodkaa, tulivat varmaankin ihan omaan käyttöön – niin, ja oli pari viikkoa sitten ollut samalla asialla.

Laivaamme, Vikig XPRS, otti uusia matkustajiaan jo joskus kolmen jälkeen. Ei tarvinnut notkua teminaalissa kohtuuttomasti. Paluumatkan päätapahtuma oli tietenkin buffet-ruokailu. Aloitimme heti, kun ravintolaan pääsi. Hyvä niin. Kun olimme päässeet alkuun, jostain ilmestyi muutama ”heinäsirkkaparvi”. Nautimme kylmiä kierroksiamme ja katselimme, kun kohtalaisen suuri joukko tulijoita jonotti kahdessa jonossa ensimmäistä kierrostaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tuohan oli varusmiesaikana alokkaan oikea vastaus kouluttajan esittämään kysymykseen. Toisin kuin moniarvoisessa nyky-yhteiskunnassa, se oli silloin ainoa mahdollinen vastaus esitettyyn kysymykseen. Pidimme tiukkaa linjaa. Emme esimerkiksi ostaneet snapseja ruokailun lomaan, vaikka myyty olisi. Myöhemmin kuitenkin seuraava kauppias onnistui myymään meille viinipönikän noin puoleen Suomen hinnasta. Ostimme , vaikka tuote selvästikään ei ollut kotimainen. Emme muutenkaan lukeudu yltiökotimaisuudenkannattajien joukkoon. Kävimme läpi kaikki skandinaavisen buffeen kierrokset, nautimme ja tulimme kylläisiksi.

On hyvä lopettaa tältä matkalta Viroon, kun ensimmäiset Suomen puoleiset ulkosaaret lipuvat ohi Viron suuntaan

Hannu Haapasaari

Matkalla kesään

Matkoilla on alku- ja loppupisteensä, näin olemme tottuneet ajattelemaan. Asia on hiukan hankalampi, jos puhumme aikamatkoista. Maaseudulla minulla oli tilaisuus keskustella vähän yli yhdeksänkymppisen naapurimme kanssa. Puhuttiin monenlaisia viisaita, myös ajasta, ajan kulumisesta ja siitä mistä aika alkaa. Nyt en varsinaisesti kirjoita aikamatkoista, näin luulen. Varhemmin keväällä tehdyn opettajaksi valmistumisemme 50-vuotismatkan jälkeen oli seuraava ajan rajapyykki vapunaatto ja vappu. Teimme nostalgiamatkan Alastarolta Liedon kautta Turkuun. Aloitin koulutieni Pahkamäen koulussa silloin joskus. Mäki oli suurin piirtein entisellään, tunnistettavissa. Koulu oli tietenkin muuttunut, uuttakin rakennettu, olihan aikaa kulunut yli 65 vuotta. Katselimme Nautelankosken maisemia. Museossa emme käyneet, mutta kosken maisemista yritin palauttaa mieleeni entisen uimakoulun maisemankohdan. Kangasmaisema Pahkamäen ja Iso-Ketolan talon välillä oli muuten näköisensä, mutta ikivanhat, jo silloin historiaalliset rakennukset ja asumukset olivat joko hävinneet tai saaneet uutta ilmettä. Meijeri 7-vuotiaan ensimmäisen kunnon pyöräretkeni varrella oli vielä olemassa. Sitä kohtaa, mistä suunnistimme Littoisten järvelle en tunnistanut.

Turussa ensimmäinen kohteemme oli Ruissalon Saaronniemi. Kiertelimme leirintäaluetta vanhoja muistellen ja istuimme hyvän tovin laiturilla naamat vasten aurinkoa. Pysähdyimme myös lehtometsässä sinivuokkojen paljouden keskellä. Kerrassaan upeaa.

Viiden maissa palasimme keskustaan. Parkkipaikka löytyi helposti Itäisen Rantakadun varrelta. Maksimissaan tunniksi määritelty parkkiaika riitti hyvin ennen Taidemuseon mäen seremonioita, kun rajoitus päättyi kello 18. Tunnelma oli hiukan erilainen eri kohdissa matkallamme mäelle.

Löysimme seisomapaikkamme muutaman tuhannen lakin päähän panoa odottavan joukosta. Puheet olivat kelvollisia, kuitenkin sopivan räväköitä ja ajankohdan mukaisten kuorolaulujen esitykset hienoja. Vappuaamun Turun Sanomien kuvista yritimme myöhemmin löytää itsemme. Totesimme, että olisimme voineet olla mikä hyvänsä pariskunta – mutta tuo ikä.

Torilla jo ennen mäelle nousua olin huomannut kolmosen ratikan parkkeerattuna. Olivat tehneet kunnianarvoisasta muinaiskulkuneuvosta jäätelökioskin. Oli helppo mielessään istahtaa puupenkille ja ajella lenkki. Samalla virtuaalilipun hinnalla tein myös mielikuva-ajelun kakkosella Nummenmäelle. Kahden tuttavapariskunnan tapaaminen sattumalta palautti vapputodellisuuden. Oli hienoa tavata sattumalta. Tunsimme itsemme nuoriksi eivätkä hekään näyttäneet yhtään vanhentuneen. Kiertelimme hetken torin ympäristössä ja palailimme hiljakseen autolle. Vappukierroksemme paluumatka tapahtui samoja reittejä. Alastaron keskustassa näimme kaksi alkuasukasta. Shampanja korkattiin vasta sitten, autoilun jälkeen.

Kesä on heräillyt vähitellen. Tuttavapariskunta kävi päivävierailulla. Esittelimme heille moottriradan, Myllylähteen ja Kankaanjärven. Kevään jälkeen vesiasiat olivat hyvällä tolalla. Käki kukkui uskomattomasti kangasmaastossa. Aivan kahden ajelimme myöhemmin Vampulan Tuulikki-lentokentälle, Köyliöön ja Säkylään. Kävimme Vaskirannassa ja kiertelimme Otajoen ja Pyhäjoen pikku kyläntapaisia. Asutustihentymissä on vielä jäljellä hevosajan mittojen mukaiset kulkuväylät.

Olemme jälleen pyöräilleet. Ilmojen lämmettyä harrastus tuntuu miellyttävältä. Pientareet vaihtavat pikku hiljaa kukkapeitteitään. Pelloilla oraat vihertävät ja syysruis on jo pitkää. Näissä tasaisissa maisemissa polkeminen olisi muutenkin helppoa, mutta sähköavustus keventää vielä. Lenkkien pituudet vaihtelevat kahdestatoista kahteenkymmeneen viiteen kilometriin. Vauhti ei huimaa päätä. Näissä vauhdeissa ehtii hyvin silmäillä näkymiä tarkemminkin.

Yht'äkkiä huomaat päässeesi kesään asti.

Hannu Haapasaari

Vielä(kin) oli virtaa

Meitä oli 42. Ihan sopiva lukummärä ottaen huomioon elämän tarkoituksen (Katso http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vastaus_el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n,_maailmankaikkeuteen_ja_kaikkeen_muuhun_sellaiseen - anteeksi hieman kryptinen nettiosoite). Jäljellä olevista 83:stä opettajakurssilaisesta vuodelta 1962 oli siis reilusti yli puolet päässyt mukaan risteilyllemme. Annan arvoisalle lukijalle etuoikeuden olla tuo "reilusti yli", edellyttäen, että olet perillä Turun ratikkaliikenteen historiasta - ainakin joltain osin. Me kaikki kiitämme järjestelyistä vastanneita, jälleen kerran.

Oman matkani aloitin junalla Loimaan asemalta Turun satamaan. Kyyti oli erinomaisen mukavaa ja tasaista. Höyry- ja lättähattukauden nostalgia tosin puuttui junamatkasta, samoin paikallisjunan monet pysähdykset asemilla ja pysäkeillä sekä eväiden syönti. Tiedän, etteivät Turun ratikat ole kulkeneet syksyn 1972 jälkeen. En tiedä, miten nykyopiskelija osaa keskikaupungin iloista boksiinsa Nummenmäelle. Eipä silti, että tietäisin, mitä ne nykyopiskelijan ilotkaan ovat. Me kaikki tiedämme, mitä olivat opiskelijan ilot silloin. Niitä on mukava muistella ja melkein elää uudestaan, vain meidän kesken. Niin, kaikella kunnioituksella, mitäpä nykyopiskelijat ymmärtäisivätkään raitiovaunuista ja kaikesta muusta sellaisesta, saati maailmankaikkeudesta. (Mistähän Douglas Adams'in lisäksi yht'äkkiä tuli mieleeni myös infantiilin syrjähtelyn mestari, pakinoitsija Markus Kajo)

Koska lumi oli jo aika vähissä eikä junani ollut Pendolino, se saapui satamaan jokseenkin aikataulussa. Molemmat ruotsinlaivojen  terminaalit olivat ehjinä tutuilla paikoillaan. Pitänee joskus käydä  tarkistamassa, miten on Viron laivojen terminaalin laita. Häpeän tunnustaa, etten ole varma siitä, onko myös Helsingissä ollut va. opettajakorkeakoulu. Uskon, että joku selventää asiaa seuraavalla kurssitapaamisellamme. Kymmenkerroksinen kerrostalo, Amorella, odotteli Aurajoen suulla juuri meitä. Iloista porukkaa löytyi terminaalin aulasta. Kaikki pääsivät sisään laivaan. Minulla ja muutamalla muulla oli varmuuden vuoksi kravatti. Karttakeppiä en nähnyt kenelläkään. Luentomuistiinpanot ja tuntisuunnitelmat olivat niin ikään näkymättömissä. Jos joku epäilisi niitä muka vanhentuneiksi, niin eipä voisi olla perusteellisemmin väärässä. Uskon nimittäin, että silloiset opettajamme ja ohjaajamme pitäisivät ajatusta vanhentuneisuudesta täysin tuulesta temmattuna huuhaana - tai ainakin toteaisivat, että muuten se oli ihan hyvä tunti.

Ympäristöopin harjoitustuunneistani on kulunut aikaa sen verran, että voin pitää hytin löytämistä ikäkauteen nähden sopivana ja varsin merkittävänä urheilusuorituksena. Olen siitä erittäin ylpeä. Ajattelen niin, että jokainen meistä on oman universuminsa keskipisteessä ja taivaankannen korkein kohta on juuri siinä hänen yläpuolellaan. Koska maailmankaikkeus kuulemma on ääretön, vaikkakin rajallinen, niin siihen mahtuu erinomaisesti meidän jokaisen oma universumi ja tilaakin jää vielä. Jos joku ulkopuolinen julistaisi meille näkemysten laajentamisen tarvetta, suositeltakoon hänelle tähtitaivaan tarkkailua, mieluiten pimeässä, ulkona ja selkeällä säällä.

Taina, Olli, Juhani ja Mikko olivat jälleen ideoineet myös mukavasti virikkeitä. Kun osallistujat saivat sopivasti tuoda mukaan omaansa, ei tulos voinutkaan olla muuta kuin hauska ja virkistävä sekä ansiokkaan opettavainen (versus vesopäivät). Erityistä ihmetystä herätti se, että ryhmä oli onnistunut varaamaan käyttöömme koko kerrostalon. Heidän ansiokseen luettakoon myös se, että he olivat sallineet muutaman täysin ulkopuolisen turistin mukaan pääsyn ja paluumatkalle jättäneet tilaa myös joillekin ruotsalaisille. Toisten huomioon ottamisessa kilvoittelemme - koulutuksemmekin perusteella. Menemättä syvällisemmin risteilyohjelman sisältöön ja tapahtumiin risteilyllä totean, että tradition mukaan jokaiselle varmasti oli hauskoja ja nautittavia hetkiä - sopivasti. En käsitä, miten näin luonnikasta väkeä onkaan sattunut löytymään juuri meidän kurssillemme.

Kiitoksella,
jossain upealla jokavuotisella matkalla auringon ympäri
ja kolmen vuoden kulumista odotellen
Hannu

  Aika - mysteeri? Puiston viileys tuntuu selvemmin.
Alhaalla viipyy meren tumma sini.
Lahden takana
tulivuori verhoutuu autereeseen.Auringonlasku kaappaa ajatukset.
Sen mukana herää toivo
uudesta, upeasta,
kuumasta päivästä.
Hämärän takamaat piilottavat menneen.
Ikuinen päivän kierto
ei tarvitse seremoniamestaria.
Se vain tapahtuu, on

Sorrenton kesässä
Hannu Haapasaari



Kas aika, kumma ilmiö.
Se joskus niin kuin selviö.
Mutt' mitä aika on.

Tämä hetki, heti mennyttä
kuin kulman taakse piillyttä.
Siis missä aika on.

Ja mistä löydät tulevan
tuon haavekuvan futuran.
Se kangastusko on. Jää mennyt taakse tulevan,
käy tuleva edellä olevan,
mut mitä aika on.

Pompein jälkeen
Hannu Haapasaari

Vielä(kö) on virtaa

Tänä keväänä tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun Turun va. Opettajakorkeakoulun erään kurssin opiskelijat lähtivät nuoruuden innolla tuoreine kelpoisuustodistuksineen opinahjostaan maailmalle etsimään kukin omaa vihreää oksaansa. Opiskelu oli tapahtunut tiukan ohjelman mukaan, mutta hyvinkin monivivahteisesti lukujärjestyksen mukaisen puurtamisen ja nuorten iloisen huvittelun vaihdellessa. Tunteikas Hj.  Nortamon teksti ”Kai muistat kannella kun fregatin” yhteislauluna tai kvartetin esittämänä soi varmaan vieläkin mielessämme yhtenä merihenkisen Turun ja sen opiskelijaelämän muistumana.  Kymmenen vuoden kuluttua valmistumisesta oli ensimmäinen kurssikokoontuminen. Kokoontumiset ovat jatkuneet säännöllisesti viiden vuoden välein. Tätä nyt odottamaamme voimme kai pitää juhlakokouksena ja vielä suuremmalla syyllä kaikkia, toivottavasti vielä monia tätä seuraavia.

Aika on dimensio, jota jäsennämme kovin monella tavalla, oman ikäkautemme ja elämäntilanteemme mukaisesti. Väheksymättä kalenterin, oppitunnin pituuden, kronometrin, taskunauriin tai tiimalasin (lue munakellon) tuottamaa käsitystä ajan kulusta ajattelen tarvettamme pitkänkin ajan jälkeen kokoontua yhteen muistelemaan, vaihtamaan kuulumisia tai muuten vain. Oman ylioppilasluokkani  kokoontuminen on ollut huomattavasti harvakäyntisempää kuin tämän opettajajoukon. Ensimmäinen kokoontuminen oli kaksikymmentä vuotta lakin saannin jälkeen. Seuraava olikin sitten 50-vuotis kokoontuminen. Kun eräs luokkakaveri kysyi, miten voisi korvata hänelle lähettämäni muutamat valokuvat, vastasin, että kun taas kolmenkymmenen vuoden päästä tapaamme, niin tarjoa minulle silloin olut. Rouvan luokkakokoukset ovat olleet huomattavasti useammin ja luovan epäsäännöllisesti.

Pohtiessani kysymystä ajasta totesin, että se, mitä pidämme jokapäiväisenä itsestäänselvyytenä, saattaakin sisältää yllättävän paljon ajateltavaa. Pitkän päivätyön jäätyä taakse voimme kuvitella  itsemme vaikkapa muinaiseen Kreikkaan. Asettuminen filosofiksi tuntuu ehkä liian ylvästelevältä, mutta jos vaikka hänen oppilaakseen. Kuukausien ajan ovat eräiden Etelä-Euroopan maiden talousasiat ja rahakriisit vallanneet osansa uutistarjonnasta. Kun sanotaan, että aika on rahaa, esitin itselleni kysymyksen, mitä aika maksaa. Koska koulutukseni, kokemukseni, tietoni ja henkiset kykyni eivät mahdollista kysymyksen perusteellisempaa ja laajempaa käsittelyä, joudun turvautumaan television uutislähetyksessä kuullun talousasiantuntijan näkemykseen, että 130 miljardilla eurolla voimme ostaa Kreikalle ehkä vuoden tai puolentoista verran aikaa. Jos aikaa voi ostaa, niin kai sitten myös tuhlata. Pois se kuitenkin meistä. Näinä aikoina kuluttaminen näyttäisi olevan valtiovallan erityisessä suosiossa - hallintoalamaisten taas säästäminen. Kummassakin taitaa taustalla murista myös verokarhu. Lainaamistahan on aina harrastettu, muuallakin kuin vähennyslaskussa. 

Kuinka paljon aikaa on. Kosmologia on etääntynyt niin kauas tavallisen ihmisen arkiajattelusta, että lienee turhaa yrittää etsiä vastausta sieltä päin. Wilhelm Moberg sivuaa teemaa kirjassaan ”Din stund på jorden” tavalla, joka minun tapauksessani aiheutti sen, että teos ei millään meinannut irrota hyppysistä. Samoihin aikoihin kuin tuota lukiessani teimme matkan Tanskaan, kohteena muun muassa Roskilde. I morgonens stilla soldis – hiljaisessa aamun autereessa – sain rauhallisen hetken muistella edellisen päivän käyntiämme Roskilden tuomiokirkossa, joka on muun ohella Tanskan hallitsijoiden hautapaikka. Mieleeni muistui ylioppilasluokkamme luokanvalvoja, ruotsin kielen lehtori ”Manta”. Ajattelin, että rohkenisinko kirjoittaa koetuista tunnelmista ruotsiksi. ”Mantaa” muistellen syntynyt runo ”Ett minne från Roskilde” loppuu:

Vårt liv är här
så kort som ett ögonblick.
Vem kungen är
mera rikedom han fick.

Vem kungen är,
han himmelen kan omfamna,
men evigheten,
den har vi just densamma.

Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin sain aikaiseksi käännöksen, joka ei ehkä sekään ole aivan uskollinen alkuperäiselle ilmaisulle ja sanavalinnalle, saati rytmiikalle:

On elämämme täällä
hetki vain,
mä kuningasta vähemmän
rikkautta sain.

Vaikk' kuninkaan mahti
syleilee avaruutta,
me kumpikin katsomme
kohti samaa ikuisuutta.

On mukavaa jäsentää aikaamme myös päivän hetkien mukaan. Itse en juurikaan pidä ilmaisusta ”elää hetkessä”, mutta risteilyllämme varmaan elämme niitä - hetket ovat arvokkaampia kuin niiden verbaali-ilmaisu. Toisaalta joskus tuntuu, että hetket ovat tärkeämpiä kuin itse aika. Kun viime kokoontumisemme yhteydessä kuulin yhden osanottajan innostuneen myös espanjan kielen opiskelusta, rohkenen omaa espanjan opettajaani, Chilen pakolaista Katia Marques'ia, lämpimästi ajatellen liittää mukaan muistuman Palman lahdelta, hetkestä Bellver'in linnan kattotasanteella:

Las velas están ahí

Los días por aquí,
las tardes ociosas.
Las decenas de velas blancas
en la Badia de Palma.

Aquí tenemos un momentito pasajero
de la eternidad,
un pequeño fragmento
de las ilusiónes de nuestra vida.

No faltaba más,
puedo sacar una fotografía
de la panorámica espléndida,
pero que lo significa
comparando con las ilusiones.

Las velas están ahí mañana tambien,
que pasado mañana.

Purjeet ovat siellä

Päivät täällä,
päivät joutilaat.
Kymmenet valkoiset purjeet
Palman lahdella.

Tässä meillä on häviävä hetki
ikuisuutta,
pieni hitunen elämämme haaveita.

Kaikin mokomin,
voin ottaa valokuvan
upeasta näkymästä,
mutta mikä on sen merkitys
verrattuna haaveisiin.

Purjeet ovat siellä myös huomenna,
ylihuomennakin.

Ajatusten rönsyilyä edellä havaitulla tavalla arvoisat ja kunnioitetut opettajanvalmistuslaitoksemme lehtorit ja ohjaavat opettajat varmaankin pitäisivät harjoitustunnilla epätoivottavana – enemmän lipsumisena kuin luovuutena. Mielestäni elämässä, varsinkin tässä elämänvaiheessa, rönsyily on virkistävää.

Päättyykö aika. Itsemme ulkopuolelta asiaa arkimiettein tarkastellen vastaus on yhtä itsestään selvä kuin olisi vastaus kysymykseen mistä aika alkaa. Astrofyysikoilta löytyisi ihan oma, käsittämättömän monimutkainen vastauksensa. Kuvittelen että viimeinen meistä kurssilaisista tulee joskus, viiden vuoden kuluttua siitä, kun heitä oli kaksi, istumaan virtuaalisen ”Amorellan” baaripöydässä virtuaalisella risteilyllä Turusta Tukholmaan. Hänellä on edessään 3D-kooste kurssistamme, meistä sellaisina kuin lähdimme kelpoisuustodistuksinemme. Kädessään hänellä on virtuaalinen huurteinen, jonka hän kohottaa itselleen ja muille yhdeksällekymmenelle viidelle, samalla kun taustalla soi ”Kai muistat kannella kun fregatin”.

Helmikuisessa talvessa 2012
Hannu Haapasaari

Talvessa 29.1. - 3.2.

Sunnuntaina puolilta päivin ajelimme Alastaron suuntaan. Maisemat tien varsilla olivat talvisen kauniita. Olemme usein pysähtyneet lounaalle Humppilan Lasitorniin. Niin teimme nytkin. Noutopöydän kattaus oli erinomainen. Perillä odottivat ensiksi vähäiseet lumityöt. Olin Tampereelta käynnistänyt kännykällä lämpöpuhaltimen avuksi noin 18 asteen lämpötilan nostamiseen mukavammaksi. Rouva asettui kahvia keittelemään ja puolessa tunnissa olin saanut sekä etu- että takapihan käytävät kulkukuntoon. Pikku pakkanen ei haitannut lumien kolausta. Kahvi maistui.

Huushollimme lämpötila on hieman alennettu, kun emme ole paikalla. Sähkölämmityksellä saamme sen helposti sopivaksi oleskelua ajatellen. Puhaltimen apulämpö on viritetty käytettäväksi lähinnä asian (mobiilisovellusten) harrastajan mielenkiinnosta. Säätyyppi oli muuttunut pysyvämminkin tavanomaisen talviseksi. Vähäisiä lumitöitä tein tämän tästä ja pakkanen tuntui viikolla kiristyvän vähitellen. Kyselin jälkeen päin vähän kauempaa (Wolfram Alpha  -palvelusta) täsmällisiä tietoja lämpötiloista. Näin se vastasi:

Vaikka Alastaro on nykyään osa Loimaan kaupunkia, voimme todeta että oleskelimme maaseudun rauhassa. Kulkijoita ja liikennettä on perin vähän nyt, kun maatalouskoneetkaan eivät hyrrää edes takaisin. Ihmiset käyvät asioillaan kylän keskustassa, bussit ja taksit kuljettavat koululaisia. Hyvin harvoin pyörähtää Seuralankujan risteyksessä ”korttelirallia ajava”.

Pakkaspäivien ulkoilutapahtumiamme ovat olleet vähäiset asioinnit kylän kaupassa. Pari pakkaskävelyä kylällä sekä käynti kirppiksellä ja ”ärrällä”. Mitä ”mökkeilijä” harrastaa, kun aikaisempiin leutoihin talviin tottuneena ei oikein uloskaan tee mieli. Luimme tietenkin lehtiä, rouva myös romskuja. Tv-viihde on yksi nykyihmisen perusoikeuksista. Juuri nyt, ennen presidentin vaaleja on viihteen painotus hiukan siirtynyt politiikan puolelle - eikä tarvitse tyytyä pelkkiin eduskunnan kyselytunteihin. Saippuoita, poliisisarjoja ja scifejä tulee tasaisen runsaasti. Kun työt eivät juurikaan rasita, ei rasita paljon muukaan.

Itse kehittelin ”mökkitietokoneellemme” uutta yhteyttä, automaattisesti nettitikulla syntyvää. Vaati hyvän joukon tutkimista saada kaikki tietokoneen käynnistymiseen ja nettiin pääsyyn liittyvät tapahtumat automaattisiksi. Onnistuihan se lopulta. Palveluntarjoajan mobiililaajakaista on homman heikoin lenkki. Yhteys on täällä vähän ”syrjempänä” uskomattoman hidas, aivan muuta kuin operaattori mainoksissaan ylistää. Joka tapauksessa viereinen kuva on etäkäytöllä napsaistu vapaa-ajan asuntomme ikkunasta ja niinikään ”ilmoitse” siirretty tänne blogityömaalle. Käyhän se kun homma ei ole mitenkään aikakriitistä.

”Mökkireissuillamme” meillä on ollut tapana käydä lihakaupassa joko Loimaalla, Humppilassa tai Huittisissa. Viikon aikana kävimme Levomäen lihapuodissa Loimaalla ostamassa vähän possunmakkaraa ja kinkkukiusausta.

Paluumatkalla perjantaipäivänä lämpötila vaihteli -20 ja -23 asteen välillä. Poikkesimme Humppilassa lihakaupassa ja ostimme Lasitornin leipurilta vähän vaihtelua leipävalikoimaamme. Kotona sitten myöhemmin seuraavana aamuna hain Aamulehden 28 asteen pakkasessa. En sentään yöpuvussa - enkä lukenut sarjakuvia jo laatikolla. Olisinkohan nuorempana voinut. Saamme pian nähdä onko presidenttinämme hän, ”joka niin mielellään haluaisi olla tukemassa meidän arkemme pieniä tekoja” - vai se toinen.

Presidentin vaalipäivänä 2012
Hannu Haapasaari